Hyvää joulua ja kiitos tästä vuodesta!

Eeva-Kaisa Lahden joululehmät Tervolassa. Kuva: Auni Vääräniemi

Niin se alkaa olla vuosi 2018 lähempänä loppua. On ollut hienoa olla mukana mahdollistamassa teille maatilayrittäjille koulutuksien järjestämistä tänne Lappiin. Alun lähtö oli itselleni nopea hankkeen pariin, mutta pian syntyi kuitenkin itselle kuva siitä, mitä haluan tarjota tämän hankkeen puitteissa.

Pyrkimys on ollut luoda laadukkaita koulutuksia ja tarjota puhujia sekä kouluttajia, joita Lapissa ei usein nähdä. Alusta asti on ollut selvää, että hyvinvoinnin näkökulma on laaja. Se kuva on saanut tässä vahvistusta ja sillä tiellä jatketaan.

Ensi vuonna on vielä syyskuun loppuun saakka aikaa mahdollistaa erilaisten koulutusten saanti Lapin maatiloille. Olenkin jälleen pyrkinyt miettimään kaikkia tuotantosuuntia ja otan edelleen ideoita vastaan. Hyvinvointi nousee aivan omana alueenaan esiin. Etäyhteyksiä otetaan käyttöön enemmän ja saatetaanpa tehdä vähän tehtäviäkin.

Ohessa hieman jonkinlaista hahmotelmaa siitä, mitä vuosi 2019 on HuiLaa-hankkeella:

Tammikuun alkuun on suunnitteilla 8.1. Hyvinvoinnin päivää Rovaniemelle SantaSportiin ja 9.1. Poikima-apukurssia Louelle. Seuraavalle viikolle on suunniteltu 14.1. Minun Maatilani -koulutusta Posiolle ja 15.-16.1. koulutusta ruokinnallisista sairauksista, mahdollisesti Posiolle ja Sodakylään tai Kittilään. Osuustoiminnasta ja suoramyynnistä pidetään seminaaria 16.1. Ylitorniolla. Alustavasti 23.-24.1. olisi Torniossa ja Rovaniemellä Nurmiseminaari vol. 2 teemalla ”Miten meni kesä 2018”, ja kuinka valmistautua seuraavaan kasvukauteen.  Myös 29. – 30.1 suunniteltu Karitsointiapu-kurssi varmistetaan vielä myöhemmin.

Helmikuuksi suunniteltua:

Käytännön toiminnan päiviä emolehmätiloille 14. – 15.2.

Lean teemapäiviä 31.1 – 1.2.

Talouden teemapäivät 5.2 / 25. – 26.2.

Robottikoulutusta 12. – 13.2.

Näiden lisäksi suunnitellaan käytännön sorkkapäiviä Ranualle / Kemijärvelle ja Sorkanhoito navetassa -kurssia Louelle tai Tornioon, Poikima-apukurssia Ranualle/ Kemijärvelle sekä kurssia ruokinnallisista sairaksista Kolariin.

Maaliskuuksi suunniteltua, nämä kuitenkin ovat vielä varmistamatta:

Tietoisku nurmesta ja naudasta, Kittilään

Lihanaudan kasvatus 18. – 19.3.

Kuinka markkinoin netissä ja somessa 20.3. (huomio, myös etäyhteys)

Hyvinvoinnin pienryhmä tai jaksamisen päivä 21.3.

Lammaskoulutus 26. – 27.3.

Emolehmäkoulutus 28.3.

Jalostuksesta, kannattavuudesta ja nautakarjasta 29.3.

Keväälle ja alkukesälle jo suunniteltua:

Myynnin koulutusta 9. – 10.4.

Kasvi – ja numiviljelijät 11. – 12.4.

Lampaille laitumet 30.4 – 1.5.

Lisäksi on mietitty Lean teemapäiviä, kotimaan matkaa, teemaa ruokinnasta ja laitumista, työntekijän palkkaamisesta, liikunnan- ja terveydenpäiviä, jatkoa talousasioille, peltopäivää, emolehmäasiaa, peltotöihin valmistautumisesta ja niin edelleen.

Opintomatkoja on siis mietteissä sekä pienryhmätoiminta. Pienryhmiin tulisi alueellisesti viidestä kuuteen tilaa mukaan. Jo nyt otetaan vastaan ilmoittautumisia pienryhmätoiminnasta kiinnostuneilta.

Näillä suunnitelmilla HuiLaa-hanke kiittää tästä vuodesta ja toivottaa hyvää joulua! Toivottavasti näemme sankoin joukoin teidät ensi vuoden koulutuksissa, jotka tehdään juuri teitä varten!

HuiLaa-hanke / Marjut

Vuoden viimeinen koulutus takana

HuiLaa-hankkeen vuoden 2018 viimeinen koulutus pidettiin Rovaniemellä torstaina 13. joulukuuta ja mukana oli mukavasti osallistujia niin paikan päällä kuin etänä. Pidimme ensimmäistä kertaa etäyhteyden auki ja yritämme tällaisen järjestää uudemman kerran ensi vuoden koulutuksissa.

Meillä on Terveysjalostuksesta puhumassa eläinlääkäri Viljar Sedrik. Hän on toiminut Viron puolella alku-uransa ja sen jälkeen Suomessa Emovetillä ja nyt yksityisenä toimijana. Hänellä on taustaa eläinlääketieteen lisäksi sorkanhoidosta ja ruokinnasta nautojen parissa. Hänen pääsanomansa oli, ettei pidetä navetassa liikaa nuorkarjaa, satsataan olemassa oleviin nuoriin sekä umpilehmiin ja kaikki lähtee vasikasta.

Kannattavuutta syö ne turhat uudistukseen jätetyt eläimet, joita ei tarvita. Nuorkarja on suurin piilokustannus, mitä navetoista löytyy, suurempi kuin väkirehu. Vasikka itsessään on Viljarin mukaan söpö kustannus, tärkeä, mutta ei niitäkään liikaa navettaan. Ja kaiken kantavana toimena on navetan sisällä tapahtuva toiminta sekä ajatusmaailma siitä, kuinka johdan tilaa.

Jälleen olimme kannattavuuden ja johtamisen äärellä. Ne ovat asioita, jotka kytkeytyvät myös jalostamisen maailmaan, ja hedelmällisyys etenkin on iso osa kannattavuutta. Mikäli emme saa lehmää tiineeksi, ei se tuota meille mitään, on siis hyvä olla tietoinen siitä, millaista karjaa jalostaa, ja toisaalta taas tiedostaa se, että hedelmällisyys on yksi vähiten periytyvä asia.

Lainaan seuraavaksi Viljaria: 

”Kun on 800 lehmää navetassa, silloin työmme on riskien hallintaa. Kun on 300 lehmää navetassa, silloin hoidamme ihmisiä, johdamme heitä. Kun johdetaan oikein ihmisiä, saadaan toimiva navetta. Kun on 150 lehmää navetassa, hoidetaan karjaa. Ja kun on 40 lehmää navetassa, hoidetaan lehmiä”.

Tämä avaa hyvin sitä näkökulmaa, jonka joudumme nykytiloilla kohtaamaan. Olemme johtajia, ja ennen kaikkea ihmisten johtajia ja itsemme johtajia. Kuinka johtaa itseään ja kuinka toimia ihmisten johtajana siten, että saamme tuotannosta toimivaa, kannattavaa sekä mielekästä (ainakin ajoittain). Millä toimilla saamme lisäaikaa tehdä muutakin kuin työtä, jotta voimme pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista. Viljar myös painotti omasta hyvinvoinnista huolehtimista, koska huonovointisina emme voi auttaa ketään ja usein se alkaa näkymään karjassa sekä tuotannossa. Kun lähdet lomalle, varaa samantien uusi loma, jolloin sinulla on jo tiedossa seuraava vapaa.

Naudan työterveydestä sen verran, että sorkkaterveys on pih

atossa se tärkein asia. Ruokinnassa pitää muistaa, että se, mikä naapurissa toimii, ei välttämättä toimi sinulla. Hedelmällisyyttä ajatellen vasikat ovat tulevaisuus ja nuorkarjan olosuhteet ja ruokinta ovat tärkeitä. Utareterveys taas on paljon ihmisestä kiinni. Ehdottoman tärkeää on laidunnus kokonaisvaltaisesti lehmän terveyden kannalta, mutta pääroolissa ovat jalat.

Hedelmällisyysaiheen meille avasi Antti Juntunen Fabalta, ja tässä päästään siihen, mitä yllä jo mainittiin. Kannattavuuden vuoksi haemme jalostuksella paremmin tuottavia lehmiä, mutta meidän tulee tietää silloin, että hedelmällisyys laskee, koska nämä ovat toisiaan huonontavia ominaisuuksia naudassa, kun katsotaan jalostusta.

Olimme jälleen kokonaisuuksien äärellä siinä, kuinka ruokinta ja olosuhteet ovat suuria osatekijöitä. Me ihmiset olemme yksi tetrispalikka vaikuttajana siellä mukana. Miten me kasaamme nämä palikat siten, että saisimme mahdollisimman aukottoman eli mahdollisimman kannattavan tilan? Minne meillä valuu euroja todellisuudessa, ja kuinka monta yksityiskohtaa vaikuttakaan niin lypsy- kuin lihantuotannossa?

Näitä on mietittävä, koska monet jalostuksen ja hedelmällisyyden sekä näiden aiheiden vierellä kulkevien asioiden kohdat sopivat myös naudanlihatuotantoon. Millaisia ratkaisuja teemme navetassamme, siemennetäänkö vai tehdäänkö alkiohuuhteluita? Onko siemen sitten sekstattua vai tavallista, ja mitä sitten, kun mikään ei toimikaan. Jos valitsimme huonon sonnin emolehmille, niin mitä se meidän karjassamme tarkoittaa, entä vasikkatuotossa? Kuinka osaamme ottaa kaiken huomioon ja vielä meille parhaalla mahdollisella tavalla? Päivän viimeisiä asioita olikin, että muistakaa apu, jota on saatavilla eri tahoilta tiloille, asiantuntijat, eläinlääkärit sekä vertaistuki toisilta tiloilta.

Jaksaminen ja hyvinvointi, kustannusten pienentäminen pienistäkin ja näkymättömistä virroista, eläinaines sekä johtaminen, lopuksi toimintamallien puntarointi sekä itselleen sopivan löytäminen.

Nähdään ensi vuonna koulutuksissa!

Marjut

Ensimmäinen poikima-apukurssi antoi paljon tietoa

Pidimme ensimmäisen poikima-apukurssin eläinlääkäri Jutta Kasvin vetämänä Sodankylässä. Saimme mukaan mukavasti osallistujia sekä keskustelua. 

Käsittelimme poikimisvaihetta ennen, poikimisen aikaan ja sen jälkeen. Sekä vasikan hoitoa syntymän jälkeen, kuinka tärkeä on panostaa vasikan ensi hetkiin kunnolla, jotta saadaan paras mahdollinen maidontuottaja omaan navettaan. Alun hoidolla sekä oikeanlaisella nuorisoajan hoidolla saadaan maitotuotokseen jopa 1 000 kiloa lisäystä.

Ennen poikimista on hyvä katsoa, että kaikki tarvittava varustus on puhtaana ja lähellä ja että lehmälle on puhdas hyvin kuivitettu poikima-alue järjestettynä. Poikimisen aikana tarkkaillaan synnytyksen etenemistä, ja hiehojen kohdalla reagoidaan herkemmin, jos synnytys ei ala edistymään eli soitetaan apua.

Jutta Kasvi muistutti, että vasikan on hyvä syntyä puhtaaseen, kuivaan ja vedottomaan tilaan, ja että sille tarjotaan heti emältä lypsettyä terniä. Jos sitä ei saa, niin pakastimessa on hyvä olla hyvälaatuista oman karjan ternimaitoa, jonka voi viimeistään neljän tunnin sisällä poikimisesta vasikalle juottaa tai letkuttaa.

Välineet on hyvä pestä heti, niin ne ovat seuraavaa kertaa heti valmiina. Lehmää on hyvä hetki tarkkailla. Jos oikein kovia jälkipolttoja ilmenee, tarkistetaan, onko toinen vasikka tulossa tai katsotaan, ettei kohtu tule ulos. Mikäli käy niin ikävästi, että kohtu tulee ulos, on siihenkin omat niksinsä saada se takaisin. Vasikka on hyvä antaa emon nuoltavaksi, sillä se auttaa lehmää palautumaan ja maito lähtee herumaan. Samalla vasikan verenkierto vilkastuu ja karva tulee kuivattua. Pieni vasikka on herkkä kylmälle, joten kuiviketta hyvä olla niin, että sinne pääsee kunnolla piiloon.

Poikimisaika ja vasikan ensihetket ovat navetan tärkeitä hetkiä. Niiden valmistautumiseen on Jutta Kasvin mukaan hyvä käyttää hetki aikaa. Poikimistilanteessa on miettiä hetki sekä tutkia tilannetta, jos poikiminen ei lähde etenemään.

Virheasentojen korjaaminen voi onnistua, kunhan tunnistaa, että millaisesta virheasennosta on kyse. Tähän saimme kurssilta hyvät opit kuin myös itse asennon korjaamiseen. On myös hyvä tietää, milloin tulee soittaa eläinlääkäri heti, sillä pitkien etäisyyksien Lapissa lääkäri ei ole aina nopeasti paikalla. Tämän vuoksi ei voida kauaa miettiä tilannetta, vaan on soitettava ajoissa.

Poikimistilanne on jälleen yksi osa navetan johtamista. Kuinka ennakoin kaiken mitä voin, jotta saan parhaan lopputuloksen poikimisesta sekä kuinka toimin, jotta saan parhaan mahdollisen maidon tai lihan tuottajan navettaani? Kukaan ei halua kuollutta vasikkaa saati kuollutta lehmää maitotilalle. Aina apukaan ei sitä estä, mutta valmiudet auttamiseen on hyvä olla. Jälleen on kyse myös siitä, kuinka vältetään tappiot, sekä tietysti eläimen hyvinvoinnista, eli miten takaan sen, että poikimisaika sujuu eläimen kannalta parhaimmalla tavalla.

Tästä on hyvä taas jatkaa.

Puhutaanpa lihakarjasta Lapissa

Pidimme ensimmäiset koulutuspäivät lihakarja-aiheen äärellä Ranualla 28. marraskuuta ja Louella 29. marraskuuta. Saimme paikalle mukavasti osallistujia, niin loppukasvattajia kuin emolehmätilallisia. Aihealueet olivat hieman auki, koska tämän aiheen äärellä ei Lapissa vähään aikaan olla pidetty koulutuksia ja ProAgria Lapillekin tämä on osittain uusi alue.

Kävimme Ranualla läpi emolehmien ja sonnien rakennetta sekä tuotantosuunta vaihtoehtoja. Loppukasvattamotoiminnasta kiinnostuneille oli vaihtoehtojen ja investointien puntarointia. Molemmat päivät aloitettiin eläintautiasialla, koska se on aihe, jonka kanssa jokaisen tulla olla valveutunut. Louella sivuttiin ruokintaa, eläinainesta ja sitä, mitä on oikeanlainen emolehmätuotanto.

Kannattavuutta ajatellen olisi hyvä tiedostaa, millaisen emolehmäkarjan itselleen ottaa, mitä haluaa tuotannolta ja millaiset ovat resurssit eli pellot ja rakennuskanta. Kasvatanko itse vasikat vai laitanko välitykseen? Onko kyseessä pihvikarja vai sekakarja? Entä haluanko jalostuseläimiä, ja millaiset olosuhteet luon eläimille. Kasvattamossa taas on mietittävä, otanko maito- ja pihvirotuisia vai pelkkiä pihvirodun nautoja. Millaista tuotantoa haen ja millaisiin tuotantotiloihin investoin.

Molemmissa ruokinta on oleellinen asia, sonnien sekä hiehojen kohdalla päiväkasvujen suhteen, emolehmillä kuntoluokan säilyttämisen kautta. Millaiset tilat ja ruokinta vasikoille, miten vieroitan vasikat ja millaisia päiväkasvuja haen.

Lihanautatuotannossa on monia vaiheita. Laidunnus on yksi osa emolehmätuotantoa ja peltojen määrä ruokintaa ajatellen iso osa niin loppukasvatusta kuin emolehmätuotantoa. Pohdittiin, pidänkö tyhjäksi jääneitä emolehmiä, milloin vaihdan siitossonnin vai ostanko sitä ollenkaan, siemmennänkö emot. Entä kenelle myyn teuraaksi menevät, sillä tilan kokonaisuus on monen tekijän summa.

Suunnitelmallisuus, tieto siitä, mitä haluaa ja asioiden johtaminen ovat avainasemassa, kun puhutaan lihakarjatuotannosta.