Puhutaanpa lihakarjasta Lapissa

Pidimme ensimmäiset koulutuspäivät lihakarja-aiheen äärellä Ranualla 28. marraskuuta ja Louella 29. marraskuuta. Saimme paikalle mukavasti osallistujia, niin loppukasvattajia kuin emolehmätilallisia. Aihealueet olivat hieman auki, koska tämän aiheen äärellä ei Lapissa vähään aikaan olla pidetty koulutuksia ja ProAgria Lapillekin tämä on osittain uusi alue.

Kävimme Ranualla läpi emolehmien ja sonnien rakennetta sekä tuotantosuunta vaihtoehtoja. Loppukasvattamotoiminnasta kiinnostuneille oli vaihtoehtojen ja investointien puntarointia. Molemmat päivät aloitettiin eläintautiasialla, koska se on aihe, jonka kanssa jokaisen tulla olla valveutunut. Louella sivuttiin ruokintaa, eläinainesta ja sitä, mitä on oikeanlainen emolehmätuotanto.

Kannattavuutta ajatellen olisi hyvä tiedostaa, millaisen emolehmäkarjan itselleen ottaa, mitä haluaa tuotannolta ja millaiset ovat resurssit eli pellot ja rakennuskanta. Kasvatanko itse vasikat vai laitanko välitykseen? Onko kyseessä pihvikarja vai sekakarja? Entä haluanko jalostuseläimiä, ja millaiset olosuhteet luon eläimille. Kasvattamossa taas on mietittävä, otanko maito- ja pihvirotuisia vai pelkkiä pihvirodun nautoja. Millaista tuotantoa haen ja millaisiin tuotantotiloihin investoin.

Molemmissa ruokinta on oleellinen asia, sonnien sekä hiehojen kohdalla päiväkasvujen suhteen, emolehmillä kuntoluokan säilyttämisen kautta. Millaiset tilat ja ruokinta vasikoille, miten vieroitan vasikat ja millaisia päiväkasvuja haen.

Lihanautatuotannossa on monia vaiheita. Laidunnus on yksi osa emolehmätuotantoa ja peltojen määrä ruokintaa ajatellen iso osa niin loppukasvatusta kuin emolehmätuotantoa. Pohdittiin, pidänkö tyhjäksi jääneitä emolehmiä, milloin vaihdan siitossonnin vai ostanko sitä ollenkaan, siemmennänkö emot. Entä kenelle myyn teuraaksi menevät, sillä tilan kokonaisuus on monen tekijän summa.

Suunnitelmallisuus, tieto siitä, mitä haluaa ja asioiden johtaminen ovat avainasemassa, kun puhutaan lihakarjatuotannosta.