Vuoden viimeinen koulutus takana

HuiLaa-hankkeen vuoden 2018 viimeinen koulutus pidettiin Rovaniemellä torstaina 13. joulukuuta ja mukana oli mukavasti osallistujia niin paikan päällä kuin etänä. Pidimme ensimmäistä kertaa etäyhteyden auki ja yritämme tällaisen järjestää uudemman kerran ensi vuoden koulutuksissa.

Meillä on Terveysjalostuksesta puhumassa eläinlääkäri Viljar Sedrik. Hän on toiminut Viron puolella alku-uransa ja sen jälkeen Suomessa Emovetillä ja nyt yksityisenä toimijana. Hänellä on taustaa eläinlääketieteen lisäksi sorkanhoidosta ja ruokinnasta nautojen parissa. Hänen pääsanomansa oli, ettei pidetä navetassa liikaa nuorkarjaa, satsataan olemassa oleviin nuoriin sekä umpilehmiin ja kaikki lähtee vasikasta.

Kannattavuutta syö ne turhat uudistukseen jätetyt eläimet, joita ei tarvita. Nuorkarja on suurin piilokustannus, mitä navetoista löytyy, suurempi kuin väkirehu. Vasikka itsessään on Viljarin mukaan söpö kustannus, tärkeä, mutta ei niitäkään liikaa navettaan. Ja kaiken kantavana toimena on navetan sisällä tapahtuva toiminta sekä ajatusmaailma siitä, kuinka johdan tilaa.

Jälleen olimme kannattavuuden ja johtamisen äärellä. Ne ovat asioita, jotka kytkeytyvät myös jalostamisen maailmaan, ja hedelmällisyys etenkin on iso osa kannattavuutta. Mikäli emme saa lehmää tiineeksi, ei se tuota meille mitään, on siis hyvä olla tietoinen siitä, millaista karjaa jalostaa, ja toisaalta taas tiedostaa se, että hedelmällisyys on yksi vähiten periytyvä asia.

Lainaan seuraavaksi Viljaria: 

”Kun on 800 lehmää navetassa, silloin työmme on riskien hallintaa. Kun on 300 lehmää navetassa, silloin hoidamme ihmisiä, johdamme heitä. Kun johdetaan oikein ihmisiä, saadaan toimiva navetta. Kun on 150 lehmää navetassa, hoidetaan karjaa. Ja kun on 40 lehmää navetassa, hoidetaan lehmiä”.

Tämä avaa hyvin sitä näkökulmaa, jonka joudumme nykytiloilla kohtaamaan. Olemme johtajia, ja ennen kaikkea ihmisten johtajia ja itsemme johtajia. Kuinka johtaa itseään ja kuinka toimia ihmisten johtajana siten, että saamme tuotannosta toimivaa, kannattavaa sekä mielekästä (ainakin ajoittain). Millä toimilla saamme lisäaikaa tehdä muutakin kuin työtä, jotta voimme pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista. Viljar myös painotti omasta hyvinvoinnista huolehtimista, koska huonovointisina emme voi auttaa ketään ja usein se alkaa näkymään karjassa sekä tuotannossa. Kun lähdet lomalle, varaa samantien uusi loma, jolloin sinulla on jo tiedossa seuraava vapaa.

Naudan työterveydestä sen verran, että sorkkaterveys on pih

atossa se tärkein asia. Ruokinnassa pitää muistaa, että se, mikä naapurissa toimii, ei välttämättä toimi sinulla. Hedelmällisyyttä ajatellen vasikat ovat tulevaisuus ja nuorkarjan olosuhteet ja ruokinta ovat tärkeitä. Utareterveys taas on paljon ihmisestä kiinni. Ehdottoman tärkeää on laidunnus kokonaisvaltaisesti lehmän terveyden kannalta, mutta pääroolissa ovat jalat.

Hedelmällisyysaiheen meille avasi Antti Juntunen Fabalta, ja tässä päästään siihen, mitä yllä jo mainittiin. Kannattavuuden vuoksi haemme jalostuksella paremmin tuottavia lehmiä, mutta meidän tulee tietää silloin, että hedelmällisyys laskee, koska nämä ovat toisiaan huonontavia ominaisuuksia naudassa, kun katsotaan jalostusta.

Olimme jälleen kokonaisuuksien äärellä siinä, kuinka ruokinta ja olosuhteet ovat suuria osatekijöitä. Me ihmiset olemme yksi tetrispalikka vaikuttajana siellä mukana. Miten me kasaamme nämä palikat siten, että saisimme mahdollisimman aukottoman eli mahdollisimman kannattavan tilan? Minne meillä valuu euroja todellisuudessa, ja kuinka monta yksityiskohtaa vaikuttakaan niin lypsy- kuin lihantuotannossa?

Näitä on mietittävä, koska monet jalostuksen ja hedelmällisyyden sekä näiden aiheiden vierellä kulkevien asioiden kohdat sopivat myös naudanlihatuotantoon. Millaisia ratkaisuja teemme navetassamme, siemennetäänkö vai tehdäänkö alkiohuuhteluita? Onko siemen sitten sekstattua vai tavallista, ja mitä sitten, kun mikään ei toimikaan. Jos valitsimme huonon sonnin emolehmille, niin mitä se meidän karjassamme tarkoittaa, entä vasikkatuotossa? Kuinka osaamme ottaa kaiken huomioon ja vielä meille parhaalla mahdollisella tavalla? Päivän viimeisiä asioita olikin, että muistakaa apu, jota on saatavilla eri tahoilta tiloille, asiantuntijat, eläinlääkärit sekä vertaistuki toisilta tiloilta.

Jaksaminen ja hyvinvointi, kustannusten pienentäminen pienistäkin ja näkymättömistä virroista, eläinaines sekä johtaminen, lopuksi toimintamallien puntarointi sekä itselleen sopivan löytäminen.

Nähdään ensi vuonna koulutuksissa!

Marjut